Jorma Ollila puhui Elkom 07: Suomi pärjää, jos puujalan ja kännyn rinnalle rakennamme softasta tukijalan. Heavy Metallikin on suomalaista!
2 years, 2 months ago.
10 comments so far
Lyön euron vetoa, että Ollilan viesti tulkitaan niin, että Suomeen tarvitaan lisää koulutusta isojen softaprojektien vetämisestä tai laajemmin ohjelmistotuotannosta, mikä on täysin väärä ratkaisu. (En tosin tiedä, tarkoittiko Ollila juuri tätä.)
Todellisuudessa Suomeen tarvitaan lisää huippuluokan häkkereitä -- kuten Tatu Ylönen, Linus Torvalds & Co -- eli lähinnä kirurgiin verrattavia softakäsityöläisiä ja maailmanluokan Internet- ja mobiilialojen bisnesenkeleitä. Näiden ihmisten puute selittää mielestäni sen, miksi Suomesta tulee niin vähän maailmanluokan startupeja. Peliala muodostaa positiivisen poikkeuksen, koska Assembly ja vahva demoskene on synnyttänyt hakkereita ja alalle on muodostunut riittävästi bisnesosaamista, jotta firmat saadaan kasvamaan ja maailmalle.
Ohjelmistotuotanto on tärkeä taito, mutta siihen liittyy usein väärä käsitys siitä, että viisi keskitason koodaajaa (= lääketieteen kandia) vastaa softaprojektissa (= aivoleikkauksessa) yhtä hakkeria (= aivokirurgia). Toisaalta lähes kaikki hakkerit, jotka olen tuntenut, ovat jossain vaiheessa uraansa tulleet hyviksi myös ohjelmistotuotannossa.
Pitänee tarkentaa, että myös ohjelmistotuotantoon erikoistuneita softa-osaajia tulee olla. Kokemukseni mukaan nämä tosin ovat sitä parempia mitä enemmän he ymmärtävät käytännön koodin vääntämisestä. Eli huippuluokan hakkeriden vähyys on paljon pahempi ongelma softa-alan kannalta kuin isojen projektien hallintaosaamisen puuttuminen. Itse asiassa monissa kovan luokan softafirmoissa ei edes yritetä tehdä isoja projekteja, vaan isoja asioita toteutetaan pienillä projekteilla :)
petteri, puhut käsityöläisyyden puolesta. Olen kanssasi samaa mieltä. Yläkäsitteillä pelaavia powerpoint pomoja ja arkkitehteja riittänee muutenkin, mutta jonkin pitää tietää, miten vaikkapa muodikas sosiaalisen median alusta rakennetaan. Googlessakin puhutaan pienistä tiimeistä, jotka saavat kerran viikossa keksiä jotain. Uskoakseni tarkoitat sellaisia, jotka ovat itseohjautuvia ja syvästi motivoituneita. Assembly porukasta näitä löytyy. Pelaaminen motivoi. Joiutaaan näistä.
Tiimien koko ei ole mielestäni niin oleellista, vaan kaikkein tärkeintä olisi nostaa hakkerien arvostus ja näiden taitojen ymmärrys oikealle tasolle. Piilaakson hauskimpia piirteitä on, että ykkösrivin bisnesenkelit ja aikaisen vaiheen rahoittajat puhuvat samaa kieltä (myös muiden kuin softa-alan) hakkereiden kanssa, sparraavat näitä, ja kokoavat rutiinilla näiden ympärille firman vaatiman muun infran (raha, ihmiset, yhteydet). Esim. kaupalliset ihmiset ovat usein toimineet useassa saman sijoittajan hakkerikeskeisessä firmassa.
Vertaus käsityöläisiin on hyvä! Ohjelmistotyössä on nähtävissä myös samanlainen skaala kuin duunari-käsityöläinen-taiteilija. "Duunari" on se luotettava rivikoodari, joka saa mutterin jengoilleen ja koodirivit peräkkäin tutussa ympäristössä. "Käsityöläinen" luottaa kokemukseensa ja ammattitaitoonsa niin paljon, että osaa tehdä omannäköisensä, toimivan ja tarpeen täyttävän ratkaisun, vaikka käsillä olisikin hankalat raaka-aineet. "Taiteilija" taas on kiistämätön lahjakkuus, mutta pahimmillaan prinsessa, joka ei koske vääränmerkkiseen ohjelmistoon kuin teatraalisesti kumihanskat kädessä ja jonka nerouden voi ymmärtää vain joko hänen tavallaan tai väärin... :-)
Toisaalta voisi ajatella, että "taiteilija" tekee softaa tunteella tietynlaisten esteettisten arvojen ohjaamana ja "käsityöläinen" ammattimaisesti ja tarvelähtökohtaisesti keskittyen siihen, minkä ongelman softa ratkaisee. Taiteilijan ja käsityöläisen raja noilla määritelmillä on tietysti häilyvä ja molemmilla on paikkansa, mutta itse näkisin tänä tavoiteltavana (ja ehkä vähän unohdettuna) ammattiryhmänä juuri nämä käsityöläiset, joille ilo ja ylpeys omasta työstä tulee siitä, että tekee hyödyllistä ja toimivaa softaa, eikä (pelkästään) esteettistä ja täydellisyyteen hiottua koodia.
Ohjelmistotuotannon hierarkia:
1. Valkokauluskoodari
2. Käsityöläinen ja taituri
3. Innovaattori, taiteilija ja näkijä
Onko teillä sattumalta tiedossa kyöpelinvuorta, jossa on paljon symbian langattomia softanvääntäjiä ja suuren kokonaisuuksien hallitsijoita. Nimimerkillä tahtoo tietää odottaa vastaustanne tässä postikonttorissa.
En sanoisi tuota hierarkiaksi (nuo eivät ole mielestäni tärkeys- tai osaamisjärjestyksessä). Juhanan määritelmään käsityöläisestä lisäisin hyvän tyylin tai estetiikan tajun, jonka hän tosin toi lopussa esiin: lahjakkaiden hakkereiden koodi näyttää kauniilta ja konsistentilta ja ratkaisut ovat yksinkertaisia ja "tyylikkäitä". Lisäksi heillä on lähes aina käytössään pitkälle räätälöidyt ja tarkoituksenmukaiset työkalut ja -menetelmät. Mieleen tulee vanhanajan käsityöläiset, joiden tuotteet olivat sekä tarkoituksenmukaisia että tyylikkäitä. Lisää hakkereita kahvimainoksiin!
Helge, ei hakkerilla ole rikollinen kaiku softankehittäjien piirissä Suomessa, ja vastaavasti myös USA:ssa hackerilla on ollut massamediassa samanlainen negatiivinen leima.
Teemu, hakkeroinnista olen samaa mieltä, mutta onhan nörttikin muuttunut myönteiseksi ajan kuluessa. Gadget-käytön lyhyt historia kertoo, että känny oli 90-luvun alussa "juppi-puhelin" ja Juppi oli (Young Urban Professional), joka miellettiin tyhmäksi nousukkaaksi, jolle rahanteko oli noussut päähän. Dealerit (pörrsi) saivat samanlaisen leiman. Hakkerit ja nörtit ovat täydellisiä vastakohtia. Uudet sanat omaksutaan negaatioiden kautta. Muutamia, joilla on kaksoismerkitys missi, valokuvamalli, punkkari, blondi...eli hakkeri on hyvässä seurassa ja sosiaalinen arvostus tulee nousemaan.
10 comments so far
Lyön euron vetoa, että Ollilan viesti tulkitaan niin, että Suomeen tarvitaan lisää koulutusta isojen softaprojektien vetämisestä tai laajemmin ohjelmistotuotannosta, mikä on täysin väärä ratkaisu. (En tosin tiedä, tarkoittiko Ollila juuri tätä.)
Todellisuudessa Suomeen tarvitaan lisää huippuluokan häkkereitä -- kuten Tatu Ylönen, Linus Torvalds & Co -- eli lähinnä kirurgiin verrattavia softakäsityöläisiä ja maailmanluokan Internet- ja mobiilialojen bisnesenkeleitä. Näiden ihmisten puute selittää mielestäni sen, miksi Suomesta tulee niin vähän maailmanluokan startupeja. Peliala muodostaa positiivisen poikkeuksen, koska Assembly ja vahva demoskene on synnyttänyt hakkereita ja alalle on muodostunut riittävästi bisnesosaamista, jotta firmat saadaan kasvamaan ja maailmalle.
Ohjelmistotuotanto on tärkeä taito, mutta siihen liittyy usein väärä käsitys siitä, että viisi keskitason koodaajaa (= lääketieteen kandia) vastaa softaprojektissa (= aivoleikkauksessa) yhtä hakkeria (= aivokirurgia). Toisaalta lähes kaikki hakkerit, jotka olen tuntenut, ovat jossain vaiheessa uraansa tulleet hyviksi myös ohjelmistotuotannossa.
2 years, 2 months ago by petteri
Pitänee tarkentaa, että myös ohjelmistotuotantoon erikoistuneita softa-osaajia tulee olla. Kokemukseni mukaan nämä tosin ovat sitä parempia mitä enemmän he ymmärtävät käytännön koodin vääntämisestä. Eli huippuluokan hakkeriden vähyys on paljon pahempi ongelma softa-alan kannalta kuin isojen projektien hallintaosaamisen puuttuminen. Itse asiassa monissa kovan luokan softafirmoissa ei edes yritetä tehdä isoja projekteja, vaan isoja asioita toteutetaan pienillä projekteilla :)
2 years, 2 months ago by petteri
petteri, puhut käsityöläisyyden puolesta. Olen kanssasi samaa mieltä. Yläkäsitteillä pelaavia powerpoint pomoja ja arkkitehteja riittänee muutenkin, mutta jonkin pitää tietää, miten vaikkapa muodikas sosiaalisen median alusta rakennetaan. Googlessakin puhutaan pienistä tiimeistä, jotka saavat kerran viikossa keksiä jotain. Uskoakseni tarkoitat sellaisia, jotka ovat itseohjautuvia ja syvästi motivoituneita. Assembly porukasta näitä löytyy. Pelaaminen motivoi. Joiutaaan näistä.
2 years, 2 months ago by visualradio
Tiimien koko ei ole mielestäni niin oleellista, vaan kaikkein tärkeintä olisi nostaa hakkerien arvostus ja näiden taitojen ymmärrys oikealle tasolle. Piilaakson hauskimpia piirteitä on, että ykkösrivin bisnesenkelit ja aikaisen vaiheen rahoittajat puhuvat samaa kieltä (myös muiden kuin softa-alan) hakkereiden kanssa, sparraavat näitä, ja kokoavat rutiinilla näiden ympärille firman vaatiman muun infran (raha, ihmiset, yhteydet). Esim. kaupalliset ihmiset ovat usein toimineet useassa saman sijoittajan hakkerikeskeisessä firmassa.
2 years, 1 month ago by petteri
Vertaus käsityöläisiin on hyvä! Ohjelmistotyössä on nähtävissä myös samanlainen skaala kuin duunari-käsityöläinen-taiteilija. "Duunari" on se luotettava rivikoodari, joka saa mutterin jengoilleen ja koodirivit peräkkäin tutussa ympäristössä. "Käsityöläinen" luottaa kokemukseensa ja ammattitaitoonsa niin paljon, että osaa tehdä omannäköisensä, toimivan ja tarpeen täyttävän ratkaisun, vaikka käsillä olisikin hankalat raaka-aineet. "Taiteilija" taas on kiistämätön lahjakkuus, mutta pahimmillaan prinsessa, joka ei koske vääränmerkkiseen ohjelmistoon kuin teatraalisesti kumihanskat kädessä ja jonka nerouden voi ymmärtää vain joko hänen tavallaan tai väärin... :-)
Toisaalta voisi ajatella, että "taiteilija" tekee softaa tunteella tietynlaisten esteettisten arvojen ohjaamana ja "käsityöläinen" ammattimaisesti ja tarvelähtökohtaisesti keskittyen siihen, minkä ongelman softa ratkaisee. Taiteilijan ja käsityöläisen raja noilla määritelmillä on tietysti häilyvä ja molemmilla on paikkansa, mutta itse näkisin tänä tavoiteltavana (ja ehkä vähän unohdettuna) ammattiryhmänä juuri nämä käsityöläiset, joille ilo ja ylpeys omasta työstä tulee siitä, että tekee hyödyllistä ja toimivaa softaa, eikä (pelkästään) esteettistä ja täydellisyyteen hiottua koodia.
2 years, 1 month ago by juhana
Ohjelmistotuotannon hierarkia: 1. Valkokauluskoodari 2. Käsityöläinen ja taituri 3. Innovaattori, taiteilija ja näkijä
Onko teillä sattumalta tiedossa kyöpelinvuorta, jossa on paljon symbian langattomia softanvääntäjiä ja suuren kokonaisuuksien hallitsijoita. Nimimerkillä tahtoo tietää odottaa vastaustanne tässä postikonttorissa.
2 years, 1 month ago by visualradio
En sanoisi tuota hierarkiaksi (nuo eivät ole mielestäni tärkeys- tai osaamisjärjestyksessä). Juhanan määritelmään käsityöläisestä lisäisin hyvän tyylin tai estetiikan tajun, jonka hän tosin toi lopussa esiin: lahjakkaiden hakkereiden koodi näyttää kauniilta ja konsistentilta ja ratkaisut ovat yksinkertaisia ja "tyylikkäitä". Lisäksi heillä on lähes aina käytössään pitkälle räätälöidyt ja tarkoituksenmukaiset työkalut ja -menetelmät. Mieleen tulee vanhanajan käsityöläiset, joiden tuotteet olivat sekä tarkoituksenmukaisia että tyylikkäitä. Lisää hakkereita kahvimainoksiin!
2 years, 1 month ago by petteri
Kahvipaketin ja mainonnan hakkerointia. Mielestäni USA:ssa hakkerointi on käsitteenä laajempi. Meillä se mielletään katutasolla negatiivisena tekona. Positiivisesta hakkeroinnista kaivataan kannanottoja.
2 years, 1 month ago by visualradio
Helge, ei hakkerilla ole rikollinen kaiku softankehittäjien piirissä Suomessa, ja vastaavasti myös USA:ssa hackerilla on ollut massamediassa samanlainen negatiivinen leima.
2 years, 1 month ago by teemu
Teemu, hakkeroinnista olen samaa mieltä, mutta onhan nörttikin muuttunut myönteiseksi ajan kuluessa. Gadget-käytön lyhyt historia kertoo, että känny oli 90-luvun alussa "juppi-puhelin" ja Juppi oli (Young Urban Professional), joka miellettiin tyhmäksi nousukkaaksi, jolle rahanteko oli noussut päähän. Dealerit (pörrsi) saivat samanlaisen leiman. Hakkerit ja nörtit ovat täydellisiä vastakohtia. Uudet sanat omaksutaan negaatioiden kautta. Muutamia, joilla on kaksoismerkitys missi, valokuvamalli, punkkari, blondi...eli hakkeri on hyvässä seurassa ja sosiaalinen arvostus tulee nousemaan.
2 years, 1 month ago by visualradio